Juba: Minerva – Jääkarhun sydän

Merinorsujen johtaja Ramses Paksunahka on rikastunut poraamalla öljyä pohjoisnavalta ja hänen tyttärensä Veronika on nuori, kaunis,  erittäin tuittupäinen ja täydellisen kyllästynyt elämään pohjoisnavalla jossa ei ikinä tapahdu mitään. Siksipä Veronika suostuu lähtemään kahville häntä liehittelevän Yrjänän kanssa, mutta vain sillä ehdolla, että Yrjänä tuo hänelle tuoreen jääkarhun sydämen. Valitettavasti jääkarhut on metsästetty jo lähes sukupuuttoon ja enää yksi on hengissä, joten yhteisen kahvihetken hintana on, että Yrjänä tappaa maailman viimeisen jääkarhun.

Rohkea seikkailijatar, Minerva, saapuu pohjoisnavalle lentävällä keinutuolilla pelastamaan maailman viimeistä jääkarhua ja yhdessä yrmeän ja vastahakoisen mutta hyväsydämisen pingviinin Pellervon kanssa hän lähtee etsimään turvapaikkaa maailman viimeiselle jääkarhulle. Legendaarinen Ikuisuuden puutarha voisi tarjota turvaa, mutta matka sinne on pitkä, vaarallinen ja tuntematon. Kuinka ystävysten käy kun on selvittävä sekä merinorsuista, että ankarista pohjoisnavan olosuhteista?

Minerva – jääkarhun sydän on 2009 Finlandia Junior -ehdokas.

Tikkanen, Petteri: Eero

Aikaa on kulunut edellisistä Kanerva-albumeista ja Kanerva on kasvanut nuoreksi naiseksi, joka kokeilee jo tupakanpolttoa ja alkoholia. Eero havaitsee menettäneensä lapsuuden leikkitoverin ja päättää aikuistua itsekin, jotta voisi hengailla jälleen Kanervan kanssa, nyt aikuisten tavalla. Paha kyllä, Kanervan kuvioihin ei enää pari vuotta nuorempi Eero mahdu ja Eero huomaa, että naisten kanssa pelataan eri säännöillä kuin tyttöjen kanssa. Edes Conanista ei ole apua tiukan paikan tullen.

Petteri Tikkanen on kirjoittanut jälleen loistavan sarjakuvan. Aikuiseksi kasvaminen tekee joskus tosi kipeää ja joskus sattuu vielä enemmän. Eero on katkeransuloinen kertomus lapsuuden lopusta, aikuiseksi kasvamisen vaikeudesta ja rakkaudesta.

Gahrton, Måns Unenge, Johan: Huoneen 13 kummitus

Rantasen perhe asuu hotellissa. Ritva-äiti ja pölynimureita kauppaava Roger-isä olivat väsyneet suurkaupunkielämään ja halusivat tilalle jotain muuta. Eräänä päivänä sanomalehdessä oli ilmoitus , jossa kaupattiin hotellia nimeltä Kultainen Teeri ja Roger tarttui puhelimeen melkein miettimättä…

Ehkä maalle muuttamista olisi kannattanut miettiä hetken enemmän. Ehkä. Nyt Rantaset elävät hotellissa joka on kylmä ja jonka huoneessa numero 13 kummittelee. Ja parin kilometrin päähän rakennettu iso ja ajanmukainen Hotelli Grossman uhkaa viedä asiakkaat pieneltä ja hieman syrjässä sijaitsevalta perhehotellilta. Hotelliin kirjautuu kuitenkin bussilastillinen hiljaisuutta ja rauhaa etsiviä lastentarhan opettajia. Pölynimurien, kadonneiden minipossujen ja kummitusten pitäisi siis pysyä hetki hiljaa, mutta kuinkahan mahtaa käydä?

Huoneen 13 kummitus on jatkoa kirjalle Salaperäinen vieras. Kirjan voi lukematta ensimmäistä osaa, mutta miksi et lukisi molempia?

Luettavaa myös muualta

Kirjoista kerrotaan ja lukusuosituksia tarjoillaan myös muualla netissä. Muista vaikkapa Sivupiiri, Kirjavinkkariblogi, Pirkkalan nuortenkirjavinkit tai Omenan kirjapuutarha. Lukeminen kannattaa aina!

Kalle Veirto: Henkka & Kivimutka ja keltainen polkupyörä

Henkan vanhemmat ovat sairaalassa hakemassa Henkalle pikkuveljeä. Mummi tulee Henkan lastenvahdiksi, vaikka mummi onkin välillä hiukan huonomuistinen. Niin huonomuistinen, että kun mummin polkupyörä ei iltapäivällä ole enää pyörätelineessä, ei hän muista onko pyörä varastettu vai onko hän unohtanut sen jonnekin. Samapa se, pyörä ei kuitenkaan ole siellä missä pitäisi.

Henkka joutuu selvittämään mummin kadonneen pyörän olinpaikan itse, koska etsivätoimisto tylympi tyyppi eli Kivimutka on Mikkelin torilla myymässä joulukortteja.

Kalle Veirto on lahtelainen kirjailija ja hän asuu Lahdessa, kuten Henkka ja Kivimutkakin. Etsiväkaksikko löytää selvitettäviä konnantöitä aivan kotikulmiltaan Etelä-Lahdesta. Tiettävästi Kalle ei ole varastanut kenenkään polkupyörää eivätkä Henkka ja Kivimutka ole kiinnostuneet hänen tekemisistään

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja

Neropatin päiväkirja mainostaa olevansa jotain ihan uutta, sarjakuvaromaani. Ei se kyllä sarjakuvaromaani ole eikä se ole mitään uutta. Mutta hauska Neropatin päiväkirja on ihan varmasti.

Yläkoululainen, Greg Heffley, tietää olevansa jonain päivänä jotain suurta, mutta menestystä odotellessa hän joutuu viettämään päivänsä ääliöiden kanssa koulussa. Kavereiksi Gregille on valikoitunut luokan luuserit ja vanhempien kanssa menee niin kuin nuorella yleensä. Siis jos hyvin käy, niin he muistavat olemassaolosi vain jouluna ja syntymäpäivänäsi ja antavat sinun olla muuten rauhassa. Perheen keskimmäisenä poikana Greg jää isonveljen kiusattavaksi ja pikkuveljen kiusaaminen johtaa hänet vain vanhempien ei-toivotun huomion kohteeksi. Greg päättää kuitenkin huonoista lähtökohdista huolimatta parantaa asemaansa koulussa ja ryhtyy tavoittelemaan suosiota. Jotenkin vain käy niin, että kaikki hyvätkin aikomukset kääntyvät päälaelleen ja kaikki rangaistukset jäävät Gregin kärsittäviksi samalla kun kunnian ja arvostuksen saa joku muu.

Neropatin päiväkirja on sujuvaa ja hauskahkoa tarinointia. Jos siis olet lukenut kaikki Bertin päiväkirjat ja kaipaat uutta lukemista, niin tässä on oiva tuttavuus. Jatkoa on todennäköisesti luvassa.

Neil Gaiman: Hautausmaan poika

Ei-Kukaan ”Eikku” on tavallinen poika. Paitsi, että hän on kunniakuollut joka asuu vanhassa haudassa ja jota kasvattavat aaveet. Eikku on jäänyt orvoksi julman murhaajan tapettua hänen vanhempansa. Pieni, hautausmaalle eksynyt orpolapsi saa kuitenkin kuolleet heltymään ja nämä päättävät ottaa pojan kasvatikseen.

Aaveisiin ja kuolemaan tottunut poika ei aina muista, että kaikki hautuumaalla ei ole vaaratonta. Ja kun parhaat ystävät ovat kuolleita, ei Eikku aina osaa pelätä kuolemaakaan riittävästi. Hautausmaalla varttunut Eikku ei ole koskaan maistanut pikaruokaa eikä tiedä mikä televisio on, mutta paljon opetettavaa on myös aaveilla ja kaikki opetus tuleekin tarpeeseen sillä Eikun perheen murhaaja on yhä hänen jäljillään. Eikku joutuu kohtaamaan vaarallisen salamurhaajan apunaan vain kuolleiden opetukset…

Nesbø, Jo: Tohtori Proktorin pierupulveri

Piereskely ei ole pelkästään hauskaa, vaan se on jopa hysteerisen hauskaa. Ainakin dekkareistaan tunnetun Jo Nesbøn ensimmäisessä lastenkirjassa Tohtori Proktorin pierupulveri. Tohtori on keksinyt pierupulverin , mutta pitää keksintöään täysin turhana, kunnes naapuruston lapset, Liisi ja Älli, keksivät pierupulverille täydellisen käyttötarkoituksen.

Älli ja Liisi kauppaavat pierupulveria koulussa ja kaikki lapset tahtovat sitä lisää. Valitettavasti myös häijy herra Traani haluaa itselleen pierupulveria myydäkseen sen NASA:lle. Viemäreissä asuva jättimäinen kuristajakäärme ei sen sijaan haluaisi kuulla mitään pierupulverista. Kun Älli ja Tohtori Proktori joutuvat vankilaan, josta on yhtä vaikeaa paeta kuin Suomesta ja kun tohtorin kotona käy yön pimeydessä varkaita alkaa lukijallakin olla vaikeaa pidätellä…naurua.

Varoitus!!!: Tämä kirja voi tappaa nauruun!

Pietikäinen, Markku: Kalmasaaren erakko

Jussin isä täyttää pian pyöreitä vuosia ja kun he ovat nuoruudessaan sopineet juhlivansa tasavuosia aina samalla porukalla saa Jussi tehtäväkseen etsiä isän kadonneen koulukaverin, Marko Vimparin. Marko on kuitenkin kadonnut salaperäisesti arvoituksellisissa olosuhteissa. Jussi saa selville vanhan valokuvan avulla minne Marko on muuttanut ja lähtee ystäviensä kanssa etsimään miestä. Motivaatiota lisää isän lupaus uudesta polkupyörästä, jos homma hoituu.

Vimparin asuinpaikan löytäminen ei ole ongelma, mutta kun mies asuu kallioisessa saaressa johon ei näytä olevan pääsyä kuin vahvasti lukitun venevajan kautta mutkistuu homma huomattavasti. Ja kun nurkissa alkaa pyörimään pankkirosvoja ja hämärämiehiä on saaren erakon luokse vieraita menossa tungokseksi asti. Nuorten leppoisa viikonloppuretki isän kadonnutta kaveria etsimään onkin vaarassa muutuua hengenvaaralliseksi…

Walker, Richard: ihmeellisen ihmisen koneistokirja

Luuletko tietäväsi mitä sisältäsi löytyy ja kuinka elimistösi toimii? Älä luule, lue! Ihmeellisen ihmisen koneistokirja kertoo hauskoin väripiirroksin mitä ihmisen sisältä löytyy ja kuinka kone nimeltä ihminen toimii.

Monen hyödyllisen tiedon ohella saamme kuulla myös miksi tähtitieteilijä Tyko Brahe käytti hopeista tekonenää ja mitä pelkää ihminen jolla on pogonofobia.