Mammuttikoulun yksi suurimmista juhlapäivistä on Koulun perustamisjuhla. Ikävää kyllä hyvää juhlaa ovat sotkemassa ihmiset. Oppilaat ja opettajat päättävät kuitenkin, että he eivät anna ihmisten pilata juhliaan, vaan kaikki ovat innolla mukana juhlan valmisteluissa, mutta sitten lumimyrsky estää mammuttikoululaisia lähtemästä kotiin. Eikä lumimyrsky ole ainoa mammuttikoululaisten huolen aihe. Ihmiset, nuo iljettävät olennot, ovat nimittäin saartaneet koulun ja he sytyttelevät jo nuotioita koulun ulkopuolelle mammuttipaistia varten. Juhlan valmistelut kuitenkin jatkuvat, mammuttitanssia harjoitellaan ja rakennetaan juhlaa varten varsin yllättävää mammuttimaista mammuttia.
Päivä toisensa jälkeen tulee lisää lunta ja samaan aikaan ihmiset yrittävät tunkeutua kouluun ja saarretuilta koululaisilta alkavat ruokavarastot jo loppumaan. Pitkän saarron jälkeen mammuttikoululaiset antavat periksi ja pakenevat koulusta pitkin salaista käytävää. Ihmiset valtaavat koulun, mutta siellä ei ole mammutteja, ei muita eläimiä ja ruokakin on jo syöty loppuun. Sentään juhlia varten kuvaamataidon tunneilla tehty suuri mammuttimainen mammutti on vielä koulussa ja nälissään ihmiset nostavat keinotekoisen mammutin nuotion päälle tehdäkseen siitä ruokaa. Paha kyllä, mammuttimainen mammutti kätkee sisälleen ihmisten kannalta ikävän yllätyksen…
Merinorsujen johtaja Ramses Paksunahka on rikastunut poraamalla öljyä pohjoisnavalta ja hänen tyttärensä Veronika on nuori, kaunis, erittäin tuittupäinen ja täydellisen kyllästynyt elämään pohjoisnavalla jossa ei ikinä tapahdu mitään. Siksipä Veronika suostuu lähtemään kahville häntä liehittelevän Yrjänän kanssa, mutta vain sillä ehdolla, että Yrjänä tuo hänelle tuoreen jääkarhun sydämen. Valitettavasti jääkarhut on metsästetty jo lähes sukupuuttoon ja enää yksi on hengissä, joten yhteisen kahvihetken hintana on, että Yrjänä tappaa maailman viimeisen jääkarhun.
Hollolan kirjaston K-18 kirjavinkit 