Avainsana-arkisto: sarjakuva

Benito Jacovitti: Cocco Bill osa1 : Kamomillacowboy saapuu kaupunkiin

Kamomillacowboy saapaa kaupunkiin.Cocco Bill on sarjakuvia ajalta jolloin isoisä lampun osti eli se on samalta ajalta jolloin Suomea valloittivat Asterix, Tintti, Lucky Luke ja muut sarjakuvahyllyjen vakionimet. Cocco Bill yritti myös tuolloin kolmisenkymmentä vuotta sitten, mutta se jäi silloin pienen faniporukan lemmikiksi. Cocco jakoi mielipiteitä ja se oli joko maailman parasta sarjakuvaa tai käsittämätöntä tuubaa.

Viime vuonna Zum Teufel -kustantamo aloitti uudelleen Cocco Billin julkaisemisen ja vanhat fanit pyörtyä kupsahtivat onnesta. Tätä oli odotettu ja kuinkas olla: Kun sarjakuvaharrastajien vuoden 2011 käännössarjakuvapalkintoa jaettiin, niin kukapa muu pystin olisi pokannut kuin Cocco Bill?

Niille, jotka Coccoa eivät vielä tunne, kerrottakoon, että kyseessä on täysin hervoton lännensarjakuvaparodia. Siinä missä Lucky Lukessa isäntäänsä viisaampi hevonen oli hurjinta absurdiutta on Hölkky -hevosen ylimaallisuus vasta alkua. Cocco Billin sivut ja puhekuplat on lastattu niin täyteen vitsejä ja toimintaa, että paikoin lukeminen meinaa pysähtyä, mutta kunhan naurusta kipeät kyljet on saatu remontoitua, voi tarina taas jatkua.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuuspalkinnot, Kuukauden kirja 2012

Julien Neel: Kesäblues (Mimu 2)

Mimun ykkösosa esitteli meille Mimun joka asui yhdessä fantasiakirjaa kirjoittavan äitinsä kanssa. Toisessa osassa Mim lähtee kesäksi maalle mummulaan eikä tämä nosta tunnelmia lainkaan. Mimun mummu on nimittäin yrmeä ja äreä, naapurien kanssa riitelevä ja jatkuvasti Mimulle ja etenkin tämän äidille nalkuttava mummu. Pullantuoksusta ei ole tietoakaan, kun mummu keittelee päivästä toiseen vain ruusukaalia ja pakottaa äidin treffeille kylän lääkärin kanssa. Paha kyllä, äiti inhosi poikaa jo kouluaikoinaan eivätkä tunteet ole lämmenneet ajan myötä.

Mimu on jopa murheellisimmillaan hauskaa luettavaa ja Mimun ja äidin ihmissuhteita selvitellään toivottavasti vielä monessa albumissa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut, Kuukauden kirja 2011

Julien Neel: Mimu – Päiväkirjaelämää

 

päiväkirjaelämääMimu on ehdottomasti ihastuttavin uusi sarjakuva vuosikymmeneen. Päähenkilö on kaksitoistavuotias tyttö joka asuu äitinsä kanssa ja on ihastunut naapuritalon poikaan, jonka elämää hän seurailee kiikarien välityksellä, mutta ei oikein rohkene tehdä lähempää tuttavuutta.  Mimun äiti on kirjailija, jonka päivät tahtovat kulua enemmän pleikkarin ja yleisen haahuilun merkeissä ja työt etenevät välillä hitaasti, jos etenevät lainkaan ja naapurin komean Rikhardin kanssa suhdetta ei synny sitten millään kun kumpikaan ei saa suutaan auki.

Mimun elämää pyörii myös televisiosarjana, mutta sarjakuvana se on vielä paljon sympaattisempi. Kustantajan sanoin Mimu sopii kaikille, jotka ovat joskus olleet kahdentoista tai tulevat joskus olemaan.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut, Kuukauden kirja 2011

Azuma, Kiyohiko: Yotsuba&! : osa 1

Yotsuba on viisivuotias, energiaa ja elämäniloa täynnä oleva vihreätukkainen pikkutyttö. Yotsuban ja hänen lähellään olevien ihmisten elämä on jatkuvaa iloista hullunmyllyä eikä suinkaan vähiten Yotsuban itsensä ansioista. Hän innostuu asioista helposti ja tavallisetkin pienet asiat kuten leikkipuistossa keinuminen ja ostoksilla käynti muuttuvat arkista askareista Youtsuban kanssa villeiksi seikkailuiksi.

Youtsuba on ehkä ainoa aidosti koko perheen manga tällä hetkellä Suomessa. Vilpitöntä hyvänmielen sarjakuvaa katsotaan pienen ja helposti asioista innostuvan lapsen silmin ja salaperäisesti kirjaa lukiessa pilvet väistyvät ja aurinko paistaa hieman kirkkaammin. Hauskaa ja humoristista luettavaa vauvasta vaariin!

Yotsuba&!:aa on toistaiseksi ilmestynyt kahdeksan osaa suomeksi.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden kirja 2010

Juba: Minerva – Jääkarhun sydän

Merinorsujen johtaja Ramses Paksunahka on rikastunut poraamalla öljyä pohjoisnavalta ja hänen tyttärensä Veronika on nuori, kaunis,  erittäin tuittupäinen ja täydellisen kyllästynyt elämään pohjoisnavalla jossa ei ikinä tapahdu mitään. Siksipä Veronika suostuu lähtemään kahville häntä liehittelevän Yrjänän kanssa, mutta vain sillä ehdolla, että Yrjänä tuo hänelle tuoreen jääkarhun sydämen. Valitettavasti jääkarhut on metsästetty jo lähes sukupuuttoon ja enää yksi on hengissä, joten yhteisen kahvihetken hintana on, että Yrjänä tappaa maailman viimeisen jääkarhun.

Rohkea seikkailijatar, Minerva, saapuu pohjoisnavalle lentävällä keinutuolilla pelastamaan maailman viimeistä jääkarhua ja yhdessä yrmeän ja vastahakoisen mutta hyväsydämisen pingviinin Pellervon kanssa hän lähtee etsimään turvapaikkaa maailman viimeiselle jääkarhulle. Legendaarinen Ikuisuuden puutarha voisi tarjota turvaa, mutta matka sinne on pitkä, vaarallinen ja tuntematon. Kuinka ystävysten käy kun on selvittävä sekä merinorsuista, että ankarista pohjoisnavan olosuhteista?

Minerva – jääkarhun sydän on 2009 Finlandia Junior -ehdokas.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut, Kirjallisuuspalkinnot

Tikkanen, Petteri: Eero

Aikaa on kulunut edellisistä Kanerva-albumeista ja Kanerva on kasvanut nuoreksi naiseksi, joka kokeilee jo tupakanpolttoa ja alkoholia. Eero havaitsee menettäneensä lapsuuden leikkitoverin ja päättää aikuistua itsekin, jotta voisi hengailla jälleen Kanervan kanssa, nyt aikuisten tavalla. Paha kyllä, Kanervan kuvioihin ei enää pari vuotta nuorempi Eero mahdu ja Eero huomaa, että naisten kanssa pelataan eri säännöillä kuin tyttöjen kanssa. Edes Conanista ei ole apua tiukan paikan tullen.

Petteri Tikkanen on kirjoittanut jälleen loistavan sarjakuvan. Aikuiseksi kasvaminen tekee joskus tosi kipeää ja joskus sattuu vielä enemmän. Eero on katkeransuloinen kertomus lapsuuden lopusta, aikuiseksi kasvamisen vaikeudesta ja rakkaudesta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut

Tilsa, J.:Zoppaa ja zärvintä

 zoppaa

 Zoppaa ja zärvintä kokkaa yhteen J. Tilsan parhaita töitä vuosien varrelta. Tilsa on omaperäinen sarjakuvataiteilija, jonka tarinoissa näkyy surrealistisia vaikutteita. Tilsa jakaa lukijansa niihin, jotka miehen töitä rakastavat ja niihin jotka eivät Tilsaa voi sietää. Kylmäksi jää tuskin kukaan. Piirrostyyli on karu ja pelkistetty. Juonikuvioita kuvaa Pasi Heikuran kommentti Tilsasta: ”Tilsan sarjakuvien jälkeen pöllöt ideat tuntuvat aivan normaaleilta ja järkevät ajatukset jotenkin lapsellisilta. Mitä Tilsaa lukemalla opimme? Ainakin sen, että leijuvaa piimää ei saa ampua, koska se on rauhoitettu!

Tässä on hyvä kooste tarjolla niille, jotka eivät aiemmin ole Tilsaa lukeneet. Vanhoille faneille Tilsa tarjoille sivujen lomassa tietoa työstään.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut

Spiegelman, Art: Maus : Selviytyjän tarina

selviytyjan-tarinaMaus on todellista sarjakuvataidetta. Tarinassa limittyvät Artin oma elämä tässä hetkessä isänsä ja tyttöystävänsä kanssa, hänen oma menneisyytensä vanhempiensa kanssa ja Vladekin selviytymistarina toisessa maailmansodassa. Mausissa Art työstää omaa puutteellisuuden tuntuaan keskitysleiristä selvinneen ja käsistään erittäin kätevän isän rinnalla. Kiihkomielisen säästäväinen isä on kuitenkin traumatisoivaa seuraa taiteilijanuorukaiselle. Art tuntee syyllisyyttä, että ajoittain vihaa isäänsä. Kuinka voi vihata jotain joka on kokenut niin paljon kauheuksia ja joka on samalla oma isäsi?

Maus on hätkähdyttävää luettavaa. Se kertoo, ettei ihminen välttämättä opi omista kokemuksistaan mitään. Vladek oli loppuelämässään yhä rasistinen ja saita. ”Eihän shvartsereita ja juutalaisia voi verratakaan”, hän valittaa kun Art tarjoaa tyttöystävänsä kanssa kyydin tummaihoiselle liftarille.

Hienointa Mausissa on kuitenkin, että vaikka se on vakava kertomus vakavista asioista ja tarjoaa runsaasti ajattelemisen aihetta, niin sen voi lukea myös jännittävänä selviytyjän tarinana. Tarina ottaa kantaa, mutta ei pakota lukijaa hyväksymään moraaliaan.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut

Tikkanen, Petteri : Kanerva ja Yks juttu

kanerva-ja-yks-juttu

Kanerva ja Yks juttu on Petteri Tikkasen 2007 ilmestynyt sarjakuva-albumi. Tämä hieno ja koskettava tarina kertoo meille kuinka Kanerva joutuu kohtaamaan oman kuolevaisuutensa sairaan mummon kautta. Tämä tarina kertoo myös kuinka kuolema ei ole syy lopettaa elämää. Tämä tarina kertoo kuinka kuoleman lähestyessäkin voi olla aihetta hymyillä, edes joskus.

Kanervan mummo on vakavasti sairas ja lääkäri on antanut hänelle vain pari kuukautta elinaikaa.

Kanervan mielestä kuolemaakin pahempi asia on, että mummo ei halua enää elää. Mummo vain makaa sairasvuoteellaan eikä hän enää haluaa käydä ongella Kanervan kanssa.  Ennen niin hauska ja iloinen mummo on jossain lähestyvän kuoleman takana piilossa ja  tämä satuttaa Kanervaa syvältä.

Kanerva on kuitenkin lapsi ja sunnuntaiaamun loistavaa lentosäätä ei voi jättää käyttämättä. Elämästä on nautittava nyt. Ja huomenna. Elämä on hyvä tässä ja nyt.

Mutta mummon tila heikkenee kaiken aikaa ja Kanerva ja hänen uskollinen apurinsa Eero toteavat, että tilanne vaatii äärimmäisiä toimia.

Mummo on saatava hymyilemään vielä kerran. Kanerva ja Eero päättävät järjestää mummolle vielä yhden onnellisen hetken, vielä yhden ikimuistoisen kokemuksen ennen kuin väistämätön vaatii omansa. Kuolema ei ole syy lopettaa elämistä. Päinvastoin.

Mummo ei piristy yrityksistä huolimatta ja muut aikuiset yrittävät vain vaikeuttaa viihdytysjoukkojen työtä, mutta Kanerva ja Eero eivät anna periksi. Mummo on saatava hymyilemään vielä kerran. Ja niinpä eräänä tähtikirkkaana yönä Kanerva ja Eero kaappaavat mummon sänkyineen päivineen. On koittanut aika laittaa suuri suunnitelma täytäntöön. Ja öisen tähtitaivaan alla Kanerva ja Eero ja mummo matkaavat yhdessä joen rantaan.

Ja hiljaisena tähtikirkkaana yönä, muistojen kultaamassa paikassa kaikki lasten ponnistukset palkitaan. Mummo hymyilee heille. Vielä yhden kerran Kanerva ja mummo viettävät yhdessä onnellisen ja ikimuistoisen hetken. Tämän jälkeen myös Kanerva ja Eero ovat valmiita kohtaamaan väistämättömän pystyssä päin.

Kanerva ja yks juttu on koskettava aikuisten satu ja Tikkanen on paitsi hyvä tarinankertoja, niin myös yksi nykysarjakuvan vaikuttavimmista piirtäjistä. Tämä on tarina jota ei kukaan saisi jättää lukematta. Itselleni tämä tarina kävi henkilökohtaisesti tärkeäksi kun omalla papallani todettiin pahanlaatuinen syöpä. Ostin tämän albumin mummulle ja papalle joululahjaksi muistellakseni kaikkia elämän iloisia hetkiä ja muistamisen arvoisia asioita. Tarkoitus ei ole kaapata pappaani yön pimeydessä joen rantaan ongelle, mutta aion muistella kaikkia niitä hyviä ja iloisia hetkiä yhdessä. Kuolema ei ole syy lopettaa elämistä eikä se ole myöskään syy vaipua synkkyyteen. Kaikella on aikansa. Kanerva opettaa meille aikuisille, että elämä on hyvä, tässä ja nyt. Elämää jonka jätät elämättä ja iloitsematta, et voi koskaan enää elää uudelleen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut