Avainsana-arkisto: kuolema

Andrews, Jesse: Maailmankaikkeuden huonoin elokuva eli minä, Earl & kuolemansairas tyttö

maailmankaikkeuden huonoin elokuvaAluksi tätä kirjaa lukiessa miettii, miksi joku on kirjoittanut taas kirjan pojasta, joka ei ole suosittu, ei halua olla suosittu, on ruma ja tyhmä ja kirjoittaa itsestään. Ja sitten tarinaan laitetaan kuoleva tyttö ja tyhmä äiti joka pakottaa nämä kaksi viettämään aikaa yhdessä.

Mutta sitten tarina alkoi vetämään mukaansa ja henkilöiden tekemisistä alkoi kiinnostua. Päähenkilöiden perheet ovat lievästi ja hauskasti kajahtaneita ja koulu on tapahtumapaikkaansa etsivä kokoelma onnettomuuksia ja epäonnistumisia. Eivätkä päähenkilöt opi tietenkään mistään mitään vaikka tarjolla olisi…niin mitä?

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut, Kuukauden kirja 2013

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa, valoa

Valoa x3 on tarina kahdesta neljätoistavuotiaasta tytöstä ja kesästä joka oli kun Tšernobyl -räjähti. Vuonna 1986. Sinä kesänä myös Mariia Ovaskaisen elämä räjähti. Rakkaudesta.

Kun maailma on täynnä synkkiä asioita kohtaa Mariia tytön joka kohdistaa häneen palavan surun. Se tyttö on Mimi ja hän kysyy Mariialta voisiko hän näytellä hänen ystäväänsä.

Valoa x3 ei sovi sinulle, jos pelkäät rakkautta ja ydinräjähdyksiä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuuspalkinnot, Kuukauden kirja 2011

Pasi Lönn: Harhaisku

Harhaisku on Pasi Lönnin toinen nuortenkirja. Ensimmäisestä osasta tutut Jakke ja Make ovat Hirvaskankaalla syömässä kun ravintolan työntekijä menehtyy. Kun selviää, että työntekijä myrkytettiin menee poikien kesäloma uusiksi.

Rikosta tutkii myös pojille jo edellisestä Lönnin kirjasta tullut persoonallinen rikoskonstaapeli Veijo Muusi, joten pojat saavat parasta mahdollista apua työhönsä, mutta kuka olisi halunnut myrkyttää tavallisen ravintolatyöntekijän ja miksi?

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut, Kuukauden kirja 2011

Thórarinn Leifsson: Iskän salaisuus

Iskän salaisuus kertoo perheestä jolla on kauhea salaisuus. Tarinan alussa varoittelu perheen kauheasta salaisuudesta tuntuu absurdilta. Eihän Harrin ja Sirpan perhe nyt niin erilainen ole. Mutta tarinan edetessä paljastuu, että kyllä se heidän perheen salaisuus on juuri niin kuvottava ja makaaberi kuin mistä lapset tarinan alussa varoittivatkin, se on todella pahin kaikista.

Iskän salaisuus on loistava tarina. Se kertoo ilman moralismia ja sormenheristelyä millaista on elää kauhean salisuuden varjossa ja miten vanhempien salaisuuden kanssa voi elää. Iskän synkkä salaisuus kertoo tarinaa perheestä, joissa vanhemmat, perheen aikuiset ja huoltajat eivät ole enää kykeneviä perheen elättäjiksi ja vastuunkantajiksi saati huolenpitäjiksi lapsilleen. Iskän salaisuus pakottaa ottamaan kantaa ja pohtimaan vaikeita asioita, mutta silti pääosassa on tarina eikä sormenheristely. *Tykkään*

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut

Hannu Hirvonen: Tuonenkehrääjät

Tuomenkehrääjien herra laski kätensä Miin haamun olkapäälle. Hän muisti, että elävien keskuudessa se oli sovelias ele tällaisissa tilanteissa.

-Tyttö hyvä. Minä luulen, että sinä olet kuollut.

Miin perhe joutuu auto-onnettomuuteen ja Mii katselee omaa ruumistaan ulkopäin, näkee liikkumattoman ruumiin, tuntee irtautuvansa ruumiistaan ja ymmärtää Tuomenkehrääjien olevan oikeassa. Tai ainakin hyvin lähellä totuutta. Mii tajuaa olevansa välitilassa, jossain elämän ja kuoleman välillä, matkalla elämästä kuolemaan. Hän näkee väkijoukossa pojan, jolla on sotkuinen tukka ja yhdessä Mii ja Ai päättävät, että heidän aikansa ei ole vielä koittanut, mutta kuinka päästä pois paikasta, josta ei ole paluuta?

Kissa nosti päätään ja hieroi poskeaan nyt Miin käsiin.
– Kissan avulla täältä voi päästä. Ehkä.
– Miten niin? poika kysyi.
– En tiedä. Mutta se on ehkä ainoa mahdollisuus. Vain kissa voi kulkea molemmilla puolilla.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut

Tikkanen, Petteri : Kanerva ja Yks juttu

kanerva-ja-yks-juttu

Kanerva ja Yks juttu on Petteri Tikkasen 2007 ilmestynyt sarjakuva-albumi. Tämä hieno ja koskettava tarina kertoo meille kuinka Kanerva joutuu kohtaamaan oman kuolevaisuutensa sairaan mummon kautta. Tämä tarina kertoo myös kuinka kuolema ei ole syy lopettaa elämää. Tämä tarina kertoo kuinka kuoleman lähestyessäkin voi olla aihetta hymyillä, edes joskus.

Kanervan mummo on vakavasti sairas ja lääkäri on antanut hänelle vain pari kuukautta elinaikaa.

Kanervan mielestä kuolemaakin pahempi asia on, että mummo ei halua enää elää. Mummo vain makaa sairasvuoteellaan eikä hän enää haluaa käydä ongella Kanervan kanssa.  Ennen niin hauska ja iloinen mummo on jossain lähestyvän kuoleman takana piilossa ja  tämä satuttaa Kanervaa syvältä.

Kanerva on kuitenkin lapsi ja sunnuntaiaamun loistavaa lentosäätä ei voi jättää käyttämättä. Elämästä on nautittava nyt. Ja huomenna. Elämä on hyvä tässä ja nyt.

Mutta mummon tila heikkenee kaiken aikaa ja Kanerva ja hänen uskollinen apurinsa Eero toteavat, että tilanne vaatii äärimmäisiä toimia.

Mummo on saatava hymyilemään vielä kerran. Kanerva ja Eero päättävät järjestää mummolle vielä yhden onnellisen hetken, vielä yhden ikimuistoisen kokemuksen ennen kuin väistämätön vaatii omansa. Kuolema ei ole syy lopettaa elämistä. Päinvastoin.

Mummo ei piristy yrityksistä huolimatta ja muut aikuiset yrittävät vain vaikeuttaa viihdytysjoukkojen työtä, mutta Kanerva ja Eero eivät anna periksi. Mummo on saatava hymyilemään vielä kerran. Ja niinpä eräänä tähtikirkkaana yönä Kanerva ja Eero kaappaavat mummon sänkyineen päivineen. On koittanut aika laittaa suuri suunnitelma täytäntöön. Ja öisen tähtitaivaan alla Kanerva ja Eero ja mummo matkaavat yhdessä joen rantaan.

Ja hiljaisena tähtikirkkaana yönä, muistojen kultaamassa paikassa kaikki lasten ponnistukset palkitaan. Mummo hymyilee heille. Vielä yhden kerran Kanerva ja mummo viettävät yhdessä onnellisen ja ikimuistoisen hetken. Tämän jälkeen myös Kanerva ja Eero ovat valmiita kohtaamaan väistämättömän pystyssä päin.

Kanerva ja yks juttu on koskettava aikuisten satu ja Tikkanen on paitsi hyvä tarinankertoja, niin myös yksi nykysarjakuvan vaikuttavimmista piirtäjistä. Tämä on tarina jota ei kukaan saisi jättää lukematta. Itselleni tämä tarina kävi henkilökohtaisesti tärkeäksi kun omalla papallani todettiin pahanlaatuinen syöpä. Ostin tämän albumin mummulle ja papalle joululahjaksi muistellakseni kaikkia elämän iloisia hetkiä ja muistamisen arvoisia asioita. Tarkoitus ei ole kaapata pappaani yön pimeydessä joen rantaan ongelle, mutta aion muistella kaikkia niitä hyviä ja iloisia hetkiä yhdessä. Kuolema ei ole syy lopettaa elämistä eikä se ole myöskään syy vaipua synkkyyteen. Kaikella on aikansa. Kanerva opettaa meille aikuisille, että elämä on hyvä, tässä ja nyt. Elämää jonka jätät elämättä ja iloitsematta, et voi koskaan enää elää uudelleen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut