Avainsana-arkisto: huumori

Kalle Veirto: Kivimutka ja pääkallonaama

Kivimutka ja pääkallonaamaHenkka on muuttanut Kouvolaan ja jättänyt etsivätoimiston tylymmän osapuolen pärjäämään omillaan. Mikäs siinä, Kyllähän Kivimutka pärjääkin. Lähinnä nuoren miehen aika kuluu futista pelatessa ja Akkarin taskukirjoja lukiessa, mutta kun naapurin pihasta häviää tärkeä työmikro, jonka sisällä on kaikki firman asiat ja Kivimutka joutuu yhtäkkiä kaverinsa Kaken kanssa pääepäillyksi täytyy Kivimutkan verestettävä etsiväntaitojaan.

Henkka ja Kivimutka -kirjoista tuttu Kivimutka eli JiiKoo on kasvanut 13-vuotiaaksi ja joutuu pärjäämään ilman Kouvolaan muuttaneen Henkan apua tässä vauhdikkaassa uuden Etelä-Lahteen sijoittuvan sarjan avausosassa.

Advertisement

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden kirja 2012

Jo Nesbø: Tohtori Proktori ja mahdollinen maailmanloppu

Norjan on vallannut kuorokuume. Koko Norja liimautuu television ääreen ihastelemaan Kuorotaistoa ja etenkin karismaattisen Hallvard Tenoresenin johtamaa kuoroa. Kaikki paitsi Älli, Liisi ja Tohtori Proktori.. Heillä on liian hauskaa ja liikaa mukavaa tekemistä, jotta he ehtisivät televisiota katsomaan, mutta kun ihmiset alkavat käyttäytyä omituisesti kiinnostuvat myös he Kuorotaistosta. Ja kun Norjan kuningas pannan viralta ja Hallvard julistetaan valtakunnan hallitsijaksi on syytä epäillä koko valtakunnan olevan hypnoosissa. Mutta miten asiat saadaan taas raiteilleen? Etenkin kun näyttää siltä, että uhkana on mahdollinen maailmanloppu!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden kirja 2012

Benito Jacovitti: Cocco Bill osa1 : Kamomillacowboy saapuu kaupunkiin

Kamomillacowboy saapaa kaupunkiin.Cocco Bill on sarjakuvia ajalta jolloin isoisä lampun osti eli se on samalta ajalta jolloin Suomea valloittivat Asterix, Tintti, Lucky Luke ja muut sarjakuvahyllyjen vakionimet. Cocco Bill yritti myös tuolloin kolmisenkymmentä vuotta sitten, mutta se jäi silloin pienen faniporukan lemmikiksi. Cocco jakoi mielipiteitä ja se oli joko maailman parasta sarjakuvaa tai käsittämätöntä tuubaa.

Viime vuonna Zum Teufel -kustantamo aloitti uudelleen Cocco Billin julkaisemisen ja vanhat fanit pyörtyä kupsahtivat onnesta. Tätä oli odotettu ja kuinkas olla: Kun sarjakuvaharrastajien vuoden 2011 käännössarjakuvapalkintoa jaettiin, niin kukapa muu pystin olisi pokannut kuin Cocco Bill?

Niille, jotka Coccoa eivät vielä tunne, kerrottakoon, että kyseessä on täysin hervoton lännensarjakuvaparodia. Siinä missä Lucky Lukessa isäntäänsä viisaampi hevonen oli hurjinta absurdiutta on Hölkky -hevosen ylimaallisuus vasta alkua. Cocco Billin sivut ja puhekuplat on lastattu niin täyteen vitsejä ja toimintaa, että paikoin lukeminen meinaa pysähtyä, mutta kunhan naurusta kipeät kyljet on saatu remontoitua, voi tarina taas jatkua.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuuspalkinnot, Kuukauden kirja 2012

Martin Widmark: Sahramin arvoitus

Vallilan kahvilasta on sahrami lopussa ja Lasse ja Maija lähtevät kahvilanpitäjän puolesta ostoksille. Kaupassa he kuitenkin huomaavat, että satojen eurojen arvoinen mauste-erä on varastettu! Vallilan asukkaiden joululeipomukset ovat vaarassa. Lasse-Maijan etsivätoimistoa tarvitaan jälleen selvittämään kuka voisi olla syyllinen!

Sahramin arvoitus on Ruotsin yleisten kirjastojen lainatuimman kirjailijan, Martin Widmarkin, yhdestoista Vallilaan sijoittuva salapoliisitarina, joissa Lasse ja Maija ratkovat suurempia ja pienempiä arvoituksia.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden kirja 2011

Julien Neel: Kesäblues (Mimu 2)

Mimun ykkösosa esitteli meille Mimun joka asui yhdessä fantasiakirjaa kirjoittavan äitinsä kanssa. Toisessa osassa Mim lähtee kesäksi maalle mummulaan eikä tämä nosta tunnelmia lainkaan. Mimun mummu on nimittäin yrmeä ja äreä, naapurien kanssa riitelevä ja jatkuvasti Mimulle ja etenkin tämän äidille nalkuttava mummu. Pullantuoksusta ei ole tietoakaan, kun mummu keittelee päivästä toiseen vain ruusukaalia ja pakottaa äidin treffeille kylän lääkärin kanssa. Paha kyllä, äiti inhosi poikaa jo kouluaikoinaan eivätkä tunteet ole lämmenneet ajan myötä.

Mimu on jopa murheellisimmillaan hauskaa luettavaa ja Mimun ja äidin ihmissuhteita selvitellään toivottavasti vielä monessa albumissa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut, Kuukauden kirja 2011

Kolu, Siri: Me Rosvolat ja konnakaraoke

Me Rosvolat ja konnakaraokeMe Rosvolat oli viime vuoden ehdoton lastenkirjahitti numero yksi ja nyt tarina saa odotetun jatko-osan.

Vilja Vainiston kesä on menossa pahasti poskelleen. Sen sijaan, että hän olisi Rosvoloiden matkassa viettämässä kaapparielämää pitkin Suomen teitä, ovat vanhemmat pakottaneet hänet viululeirille.

Onneksi Viljan hätäkutsu tavoittaa Helen ja Rosvolat saapuvat leirille kaappaamaan Viljan. Onneksi myös Rosvoloille, sillä tänä kesänä he tarvitsevat Viljaa enemmän kuin koskaan. Rosvojen kesäpäivillä ei kilpailla nimittäin tänä kesänä pelkästään kunniasta, vaan panoksena on Rosvovaltiaan titteli, mutta miten onnistuu rosvoilta rehti kilpailu ja reilu peli?

2 kommenttia

Kategoria(t): kirja-arvostelut, Kuukauden kirja 2011

Julien Neel: Mimu – Päiväkirjaelämää

 

päiväkirjaelämääMimu on ehdottomasti ihastuttavin uusi sarjakuva vuosikymmeneen. Päähenkilö on kaksitoistavuotias tyttö joka asuu äitinsä kanssa ja on ihastunut naapuritalon poikaan, jonka elämää hän seurailee kiikarien välityksellä, mutta ei oikein rohkene tehdä lähempää tuttavuutta.  Mimun äiti on kirjailija, jonka päivät tahtovat kulua enemmän pleikkarin ja yleisen haahuilun merkeissä ja työt etenevät välillä hitaasti, jos etenevät lainkaan ja naapurin komean Rikhardin kanssa suhdetta ei synny sitten millään kun kumpikaan ei saa suutaan auki.

Mimun elämää pyörii myös televisiosarjana, mutta sarjakuvana se on vielä paljon sympaattisempi. Kustantajan sanoin Mimu sopii kaikille, jotka ovat joskus olleet kahdentoista tai tulevat joskus olemaan.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut, Kuukauden kirja 2011

Martin Widmark: Hirviöakatemia

Nelli Rapp lähtee vanhempiensa kanssa tapaamaan isän Hannibal-setää. Nelli ei oikein innostu, sillä lapsilla ei ole aikuisten juhlissa ikinä mukavaa. Hannibal asuu vanhassa, kolmikerroksissa linnassa ja vaikka juhlat eivät ole aivan niin tylsät kuin Nelli on pelännyt, niin ainoa kiinnostava asia on kuitenkin numeroitu lepakkopinssi jota useimmat vieraat pitävät. Päivällisen jälkeen Nelli päättää tehdä hieman omia tutkimuksiaan ja eteisessä hän huomaa kirjekuoren, jonka päällä lukee: Hannibal Löök, agentti numero 9. Nelli ei ehdi tutkia asiaa tarkemmin kun palvelija ilmestyy paikalle ja kun Nelli ei keksi muuta selitystä harhailulleen, hän väittää etsivänsä vessaa. Palvelija opastaa hänet ovesta sisään, mutta oven takana ei olekaan vessaa, vaan synkkä ylös vievä portaikko, jonka päässä on koulun ovi. Mutta ei minkä tahansa koulun, vaan Hirviöakatemian. Ennen kuin Nellistä tulee Hirviöakatemian oppilas on hänen selvittävä pääsykokeesta, jotta hänestä voisi tulla seuraava kauhuagentti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut, Kuukauden kirja 2011

Thórarinn Leifsson: Iskän salaisuus

Iskän salaisuus kertoo perheestä jolla on kauhea salaisuus. Tarinan alussa varoittelu perheen kauheasta salaisuudesta tuntuu absurdilta. Eihän Harrin ja Sirpan perhe nyt niin erilainen ole. Mutta tarinan edetessä paljastuu, että kyllä se heidän perheen salaisuus on juuri niin kuvottava ja makaaberi kuin mistä lapset tarinan alussa varoittivatkin, se on todella pahin kaikista.

Iskän salaisuus on loistava tarina. Se kertoo ilman moralismia ja sormenheristelyä millaista on elää kauhean salisuuden varjossa ja miten vanhempien salaisuuden kanssa voi elää. Iskän synkkä salaisuus kertoo tarinaa perheestä, joissa vanhemmat, perheen aikuiset ja huoltajat eivät ole enää kykeneviä perheen elättäjiksi ja vastuunkantajiksi saati huolenpitäjiksi lapsilleen. Iskän salaisuus pakottaa ottamaan kantaa ja pohtimaan vaikeita asioita, mutta silti pääosassa on tarina eikä sormenheristely. *Tykkään*

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut

Dan Gutman: Ihan pöhkö ope (Kahjo kouluni 1)

Arttu on tokaluokkalainen eikä hänen mielestään koulussa ole mitään hauskaa. Mutta koulu ei olekaan tänä vuonna pelkkää tylsää pänttäämistä sillä uusi opettaja, neiti Hassula, onkin ihan kahjo. Tai ei kahjo, vaan ihan pihalla. Hän ei osaa mitään ja oppilaat saavat opettaa häntä kaikessa.

Mutta koulu on silti mälsää. Eräänä päivänä Arttu kavereineen saa loistavan idean. Entäpä jos he ostaisivat koulun? Omistajahan saa tehdä omaisuudellaan mitä huvittaa ja jos koulu olisi heidän, voisivat he muuttaa sen videopelihalliksi! Rehtori Pöhelö ei kuitenkaan suostu myymään koulua. Mutta miljoonalla sanalla hän suostuu vuokraamaan sen ja lupaa pukeutua kaupan päälle gorillaksi, jos oppilaat onnistuvat keräämään tarvittavan hinnan kokoon. Mutta miten maksetaan miljoona sanaa?

Niin ja se neiti Hassula? Ehkä Arttu kavereineen saa hänet kevääseen mennessä opetettua niin hyvin, että hän on tokaluokkalaisen tasolla. Paljon työtä sekin homma vaatii.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirja-arvostelut, Kuukauden kirja 2010