Jo Nesbø: Tohtori Proktori ja mahdollinen maailmanloppu

Norjan on vallannut kuorokuume. Koko Norja liimautuu television ääreen ihastelemaan Kuorotaistoa ja etenkin karismaattisen Hallvard Tenoresenin johtamaa kuoroa. Kaikki paitsi Älli, Liisi ja Tohtori Proktori.. Heillä on liian hauskaa ja liikaa mukavaa tekemistä, jotta he ehtisivät televisiota katsomaan, mutta kun ihmiset alkavat käyttäytyä omituisesti kiinnostuvat myös he Kuorotaistosta. Ja kun Norjan kuningas pannan viralta ja Hallvard julistetaan valtakunnan hallitsijaksi on syytä epäillä koko valtakunnan olevan hypnoosissa. Mutta miten asiat saadaan taas raiteilleen? Etenkin kun näyttää siltä, että uhkana on mahdollinen maailmanloppu!

Advertisement

Benito Jacovitti: Cocco Bill osa1 : Kamomillacowboy saapuu kaupunkiin

Cocco Bill on sarjakuvia ajalta jolloin isoisä lampun osti eli se on samalta ajalta jolloin Suomea valloittivat Asterix, Tintti, Lucky Luke ja muut sarjakuvahyllyjen vakionimet. Cocco Bill yritti myös tuolloin kolmisenkymmentä vuotta sitten, mutta se jäi silloin pienen faniporukan lemmikiksi. Cocco jakoi mielipiteitä ja se oli joko maailman parasta sarjakuvaa tai käsittämätöntä tuubaa.

Viime vuonna Zum Teufel -kustantamo aloitti uudelleen Cocco Billin julkaisemisen ja vanhat fanit pyörtyä kupsahtivat onnesta. Tätä oli odotettu ja kuinkas olla: Kun sarjakuvaharrastajien vuoden 2011 käännössarjakuvapalkintoa jaettiin, niin kukapa muu pystin olisi pokannut kuin Cocco Bill?

Niille, jotka Coccoa eivät vielä tunne, kerrottakoon, että kyseessä on täysin hervoton lännensarjakuvaparodia. Siinä missä Lucky Lukessa isäntäänsä viisaampi hevonen oli hurjinta absurdiutta on Hölkky -hevosen ylimaallisuus vasta alkua. Cocco Billin sivut ja puhekuplat on lastattu niin täyteen vitsejä ja toimintaa, että paikoin lukeminen meinaa pysähtyä, mutta kunhan naurusta kipeät kyljet on saatu remontoitua, voi tarina taas jatkua.

Netta Walldén: Ruben ja rouva Mallamudin tapaus

Ruben ja rouva Mallamudin tapaus on ensimmäinen Saarnilaakson oudoista tarinoista. Ja outo on tämäkin tarina. Tai ainakin rouva Mallamud on outo. Hän ei käy koskaan ulkona ja hänen asunnostaan kuuluu outoja ääniä; lehahduksia, kahinaa ja tömähdyksiä. Ja Rouva Mallamudin salin ikkunalla valvoo tunkeilijoiden varalta kymmenen kiinalaista posliininukkea.

Naapurin lapset Ruben ja Lisa päättävät selvittää mikä on outojen äänien syy, mutta ensin pitäisi päästä katsomaan paikkoja hieman tarkemmin ja se onkin yllättävän vaikeaa, sillä posliininuket valvovat silloinkin kun rouva Mallamud nukkuu…

Kolu, Siri: Me Rosvolat ja konnakaraoke

Me Rosvolat oli viime vuoden ehdoton lastenkirjahitti numero yksi ja nyt tarina saa odotetun jatko-osan.

Vilja Vainiston kesä on menossa pahasti poskelleen. Sen sijaan, että hän olisi Rosvoloiden matkassa viettämässä kaapparielämää pitkin Suomen teitä, ovat vanhemmat pakottaneet hänet viululeirille.

Onneksi Viljan hätäkutsu tavoittaa Helen ja Rosvolat saapuvat leirille kaappaamaan Viljan. Onneksi myös Rosvoloille, sillä tänä kesänä he tarvitsevat Viljaa enemmän kuin koskaan. Rosvojen kesäpäivillä ei kilpailla nimittäin tänä kesänä pelkästään kunniasta, vaan panoksena on Rosvovaltiaan titteli, mutta miten onnistuu rosvoilta rehti kilpailu ja reilu peli?

Thórarinn Leifsson: Iskän salaisuus

Iskän salaisuus kertoo perheestä jolla on kauhea salaisuus. Tarinan alussa varoittelu perheen kauheasta salaisuudesta tuntuu absurdilta. Eihän Harrin ja Sirpan perhe nyt niin erilainen ole. Mutta tarinan edetessä paljastuu, että kyllä se heidän perheen salaisuus on juuri niin kuvottava ja makaaberi kuin mistä lapset tarinan alussa varoittivatkin, se on todella pahin kaikista.

Iskän salaisuus on loistava tarina. Se kertoo ilman moralismia ja sormenheristelyä millaista on elää kauhean salisuuden varjossa ja miten vanhempien salaisuuden kanssa voi elää. Iskän synkkä salaisuus kertoo tarinaa perheestä, joissa vanhemmat, perheen aikuiset ja huoltajat eivät ole enää kykeneviä perheen elättäjiksi ja vastuunkantajiksi saati huolenpitäjiksi lapsilleen. Iskän salaisuus pakottaa ottamaan kantaa ja pohtimaan vaikeita asioita, mutta silti pääosassa on tarina eikä sormenheristely. *Tykkään*

Tilsa, J.:Zoppaa ja zärvintä

 

 Zoppaa ja zärvintä kokkaa yhteen J. Tilsan parhaita töitä vuosien varrelta. Tilsa on omaperäinen sarjakuvataiteilija, jonka tarinoissa näkyy surrealistisia vaikutteita. Tilsa jakaa lukijansa niihin, jotka miehen töitä rakastavat ja niihin jotka eivät Tilsaa voi sietää. Kylmäksi jää tuskin kukaan. Piirrostyyli on karu ja pelkistetty. Juonikuvioita kuvaa Pasi Heikuran kommentti Tilsasta: ”Tilsan sarjakuvien jälkeen pöllöt ideat tuntuvat aivan normaaleilta ja järkevät ajatukset jotenkin lapsellisilta. Mitä Tilsaa lukemalla opimme? Ainakin sen, että leijuvaa piimää ei saa ampua, koska se on rauhoitettu!

Tässä on hyvä kooste tarjolla niille, jotka eivät aiemmin ole Tilsaa lukeneet. Vanhoille faneille Tilsa tarjoille sivujen lomassa tietoa työstään.